Kirsikka-suklaakakku

Vuosia sitten näin sattumalta Helsingin Mokossa fantastisen upean ja houkuttelevan näköisen kakkukirjan. Minun oli pakko saada se. Kirja oli Annie Bell´n "Upeat kakut" . Ja onneksi sen myös ostin, sillä se on ollut minulle erityisen rakas opus kakkuja leipoessani ja ystäviäni hemmotellessa! Sen lisäksi, että kirjan kuvat ovat syötävän kauniita, myös kakut ovat herkullisia! Tässä yksi jo useasti käyttämistäni ohjeista, joka sopii vaikka vappupöytäänkin!

Kirsikka-suklaakakku

 

Taikina:

225 g voita

200 g (n. 2,5 dl) ruskeaa kidesokeria

1 rkl vaaleaa siirappia

200 g  (n. 3 dl) vehnäjauhoja

2,5 tl leivinjauhetta

25 g kaakaojauhetta siivilöitynä

4 munaa

1 dl maitoa

Täyte:

300 g kirsikkahilloa (tummista kirsikoista)

1 rkl kirschiä eli kirsikkaviinaa

3,5 dl vispikermaa

2 rkl suklaaraastetta tai -lastuja

Irtoreunavuoka 9 x 20 cm

 

1) Kuumenna uuni 175 asteeseen ja voitele irtoreunavuoka.

2) Pane kaikki taikinan ainekset monitoimikoneen kulhoon ja vatkaa kuohkeaksi.

> kaada taikina vuokaan, tasoita pinta ja paista uunin alatasossa 50-55 min.

Varmista reunojen irtoaminen veitsellä ja jätä kakku jäähtymään.

3) Sekoita hillo ja viina kulhossa. Vatkaa kerma toisessa kulhossa.

4) Irrota vuoan reunat ja nosta kakku paistopohjaltaan työlaudalle leivinpaperin päälle.

5) Halkaise kakku sahateräiselle veitsellä kolmeen osaan. Levitä pohjalevylle ensin puolet hillosta ja sitten puolet kermavaahdosta.

6) Aseta päälle seuraava kakkulevy ja levitä päälle 2/3 jäljellä olevasta hillosta ja loput kermasta.

 7) Nosta kanneksi viimeinen kakkulevy ja sivele sen pinnalle loput hillosta. Peitä pinta suklaalastuilla. Voit tarjota kakun heti tai varastoida sen muutamaksi päiväksi jääkaappiin. Nosta se kuitenkin huoneenlämpöön noin puolituntia ennen tarjoilua.

Omaan makuuni kakut paranevat, jos ne saavat oleutua jonkin aikaa. Tässäkin kakussa kirsikkahillon ja -viinan kosteus leviää vähitellen kostuttamaan koko suklaataikinan herkulliseksi, jos malttaa vain olla syömättä kakkua heti sen valmistuttua!
 
PS. Ostin meille muutaman pionin kotia vapuksi kaunistuttamaan, ja kauniitahan ne ovat!

Väriterapiaa / vihertää jo!

Kevään ja auringonvalon myötä olen taas herännyt hankkimaan meille melkein joka viikko leikkokukkia keittiön pöydälle, josta ne näkyvät melkein koko asuntoon (suurensuuri kun se ei ole..)! En tiedä, kauanko tuollaisten tulisi yleensä kestää, mutta ammattilaiselta hankitut tulppaanit ym. ovat meillä kestäneet noin sen viikon. Ja ihania ne ovat, eikö! Olinkin jo kokeillut melkein kaikkia värejä tulppaaneista, kun kukkakauppiaani kertoikin, että heidän toimittajalta ovat tulppaanit loppu. Sain siis hyvän syyn kokeilla jotain muuta! 

Pionit ovat ehkä suosikkikukkiani. Niitä vaan tahtoo saada hyvin lyhyen kauden täällä meillä. Mutta nyt olen löytänyt toisen lähes yhtä ihanan - ranunculukset! En tiedä YHTÄÄN tarkemmin, mitä nämä ostamani suloisen eteeriset otukset ovat, mutta ihania ja jo meitä viikon ihastuttaneita ne ovat!

Suloiset ranunculukset

Aina piristävät ystävät

Yritän muuten myös ensimmäistä kertaa elämässäni idättää yrttejä ja kukkia, jotta saisimme parvekkeellemme pienen puutarhan! Ja se on muuten vaikeaa! Ajattelin rempseästi, että mikäs siinä; isken mullat ja siemenet idätysastioihin ja vettä niskaan, luonto hoitaa loput. Mutta ehei! Te kaikki muut viisaammat varmaan jo tiesittekin, ettei se aivan niin helppoa olekaan. 

No, nyt mulla on menossa kierros no:2 idätysten suhteen :) Koitan, josko se sujuisi paremmin nyt nousevan kuun aikaan (kiitos vinkistä viisammalle ystävälleni)! Nämä alla näkyvät kaksi pientä rääpälettä olivat ainoat saavutukseni kierroksella no:1, hmph. Kehäkukka- ja kosmoskukkaressukat koittavat vielä sinnitellä, tsenppiä kaverit! Toivottavasti ne saavat pian seuraa minikasvihuoneessa vielä muhivista yrttitulokkaista!

Olen optimisti, kyllä se siitä...

Väriterapiaa / Kööpenhamina

Värit ovat elintärkeitä. Varsinkin näin keväällä huomaan kerääväni ja kaipaavani ympärilleni ihania kirkkaita väripilkkuja - kukkia, kippoja ja kuppeja, kauhoja, tekstiilejä, ruokaa! Ja miksipä en niin sitten tekisi! Ruoka on mielestäni ehdottomasti myös hyvin esteettinen kokemus. Toki jokin lähes kuvottavan näköinen (vrt. mämmi) voi olla hyvää, mutta ruokailu on minulle yleisesti ottaen myös visuaalinen nautinto. Pyrin siis aina kun mahdollista, myös arjen kiireessä, satsaamaan edes hieman myös ruoan asetteluun ja kattaukseen.

Kävin siskoni kanssa pikaisella matkalla Kööpenhaminassa. Ruoka ei ollut matkan päätarkoitus, mutta ravintolat, joissa kävimme, sattuivat kyllä olemaan varsinaisia visuaalisia herkuttelupaikkoja! Viivyimme Kööpenhaminassa vain yhden yön verran, mutta sain reissulta inspiraatiota niin ruoan laittoon kuin muuhunkin luovaan puuhasteluun! Kööpenhamina on kyllä kaupunki, jonne voi palata aina uudelleen nauttimaan kaupungin ´hygge´:stä, siitä kuuluisasta tanskalaisesta leppoisuudesta ja kotoisuudesta!

Näissä kävimme ja kannatti käydäkin!

Herkullisen näköisiä leivoksia ja leipiä. Ostimme siskoni kanssa molemmat auringonkukansiemen-leivät kotiinviemisiksi, ja nam mitä herkkua se olikaan. Täällä tarjotaan käsittääkseni myös aamiaista, pitää muistaa ensi kerralla! 

Sankt Peders Bageri

Sankt Peders Stræde 29
1453 København K

Siskoni varasi meille pöydän täältä illalliselle, ilmeisesti tämän hetken kuuminta hottia Köpiksen ravintolamaailmassa. Tosi hauska paikka, vanha teollisuusrakennus, johon tehty rento ja ystävällinen tuoreita meren antimia hyödyntävä ravintola. Annokset olivat super-kauniita! Harmillisesti maku ei ollut aivan super, mutta hyvää siltikin! En kehdannut ottaa ravintolassa valokuvia, vaikka tuskin se olisi ketään lopulta häirinnyt... Damn.

Fiskebaren

http://www.fiskebaren.dk/da/ 

Ihka aidon kööpenhaminalaisen suosittelema japanilainen ravintola. Kävimme kaupunkikiertelyn välissä nauttimassa huiman kauniit sushi-annokset. Todellinen löytö!

Sushitarian

http://www.sushitarian.dk/ 

Huomasin kaupungilla kierreltyämme, että lähes kaikki matkalta hankkimani tuliaiset ja käytännölliset matkamuistot liittyivät keittiöön ja ruoanlaittoon! Kai se sitten kertoo jotain kiinnostuksen kohteistani - toki nojatuolin tai kirjahyllyn tuominen käsimatkatavaroissa Suomeen olisi voinut olla hieman haastavampaa...

Notre dame oli ihana kauppa täynnä (oikeasti) ihania keittiö- ja sisustusjuttuja! Lähinnä pientavaraa sekä tyynyjä, valaisimia ym. Kaupasta löytyy niin merkkituotteita kuin vähemmän-merkki -tuotteita. Ostin lähes kaikki kamani täältä, meinasin seota kaikkien värikkäiden keittiöpyyhkeiden ja -liinojen paljouteen! Liikkeestä löytyy myös Rosti Mepal -tuotteita, joihin olen ollut, sanottakoon suoraan, hulluna siitä asti, kun koskaan näin ensimmäisen Margarethe-kulhon. Niiden herkullisia värejä ei vain voi vastustaa!

Notre Dame

http://www.notredame.dk/

Nigellan pauloissa

Heippa, taasen on aika hurahdellut niin, että huh huh. Mutta syömään ja hääräilemään köökissäkin olen kyllä ehtinyt, ei pelkoa! Kuten moni moni muukin, olen ollut jo pidemmän aikaa melkolailla lääpälläni Nigella Lawsoniin - minua hänessä kiehtoo erityisesti se tietty huolettomuus ja rentous, "ei sitä pidä ottaa niin vakavasti" -meininki. Ihanaa! On mahtavaa, että joku näyttää esimerkkiä kuinka elämän ja ruoanlaiton voi ottaa rennosti ja muistuttaa meitä kaikkia nauttimaan ja nautiskelemaan! Vaikkei horoskooppeja pidäkään ottaa turhan vakavasti, nautiskelu on minulle kyllä juuri niin ominaista kuin sen härkä-ihmisillä väitetäänkin olevan! Hmm, mikähän Nigella on horoskoopiltaan... Alla pari reseptiä Nigella Express -kirjasta, joita ainakin kannattaa kokeilla!

Vaahteraiset siivet ja kyljet

(6-8 annosta) 

12 porsaan kylkiluuta

12 broilerin reisipalaa (nahkoineen ja luineen)

2 1/2 dl omenamehua (mahdollisimman kirpeää)

4 rkl vaahterasiirappia

2 rkl kasviöljyä

2 rkl soijakastiketta

2 tähtianista

1 halkaistu kanelitanko

6 valkosipulin kynttä kuorineen 

1) Laita kylkiluut ja broileripalat suureen pakastepussiin tai kulhoon.

2) Lisää muut ainekset, sulje pussi ja hölskyttele kaikki sekaisin.

3) Anna marinoitua jääkaapissa yön yli tai jopa kaksi vuorokautta.

4) Ota pussi jääkaapista ja kuumenna uuni 200 asteeseen.

5) Kaada pussin/kulhon sisältö paistovuokaan, varmista, että broileri on nahkapuoli ylöspäin. Laita vuoka uuniin ja paista noin 1 h 15 min.

Tein itse tämän pelkästä broilerista, ja nam, miten hyvää tuli! Ja todella helppoa iskeä kaikki kamat vaan pakastepussiin ja seuraavana päivänä ei tarvitse kuin paistaa ja malttaa odottaa herkun valmistumista uunissa! Löysin muuten tätä tehdessä myös ihanan omenamehun, jonka nimeä en nyt tietenkään muista... Mutta aivan herkku-juoma, jossa on aito omenan kirpsakkuus tallella - täytyy kaivaa sen nimi tännekin joskus!

Eräs toinen resepti, jota kokeilin joku aika sitten Nigellan kirjasta on alla oleva Kiireisen kokoin curry. Itse olin NIIN kiireinen, etten ehtinyt kuin lähikauppaan (jossa on kyllä melko hienot valikoimat tuotteita), josta en löytänyt kaikkia aineksia. Korvasin siis pakastetut soijapavut, yhtä vapaamielisesti kuin Nigella olisi ehkä voinut tehdä, pakastetuilla sokeriherneen palkoilla. Hyvää tuli silti, ehdottomasti kokeilun arvoinen - meillä tätä tullaan taatusti tekemään toistekin!

Kiireisen kokin curry
(6 annosta)

2 rkl wok-öljyä
3 rkl hienonnettua kevätsipulia
3-4 rkl vihreää thaimaalaista currytahnaa
1 kg broilerin reisifileitä 2x4 cm suikaleina
2 1/2 dl kiehuvaa vettä
5 dl kanalientä
1 rkl kalakastiketta (nam pla)

185 g pakasteherneitä
200 g pakastettuja soijapapuja
150 g pakastettuja ohuita vihreitä papuja
3 rkl hienonnettua tuoretta korianteria

1) Kuumenna öljy suuressa kannellisessa paistinpannussa, lisää sipuli ja kypsennä pari minuuttia. Lisää currytahna.
2) Lisää broilerisuikaleet ja sekoita 2 min. ennen kuin lisäät kookosmaidon, kanaliemen sekä kalakastikkeen. Lisää sitten pakasteherneet ja soijapavut.
3) Hauduta ruokaa 10 min., lisää sitten pakastepavut ja kypsennä vielä 3-5 min.
4) Tarjoa riisin tai nuudeleiden kera ja ripottele päälle korianteria. Tarjoa myös limelohkoja, joita kukin voi halutessaan puristaa annosten päälle. 

Ai niin, tässä ohjeessa oli se hassuus, etten itse ainakaan hoksannut mihin tuo 2 1/2 dl kiehuvaa vettä oli tarkoitus laittaa. Lisäsin sen sitten itse "orjallisesti" ohjetta noudattaen muiden nesteiden mukana. Kastikkeesta tuli melko vetistä, joten ensi kerralla taidan kyllä itse jättää sen kokonaan pois.